Ikäviä uutisia kuulin tässä vähän aikaa sitten kun mun mummin veljellä eli äitini enolla on maksasyöpä ja se on levinnut eli sitä ei pystytä enään leikkaamaan niin hänelle on annettu vain viikko tai kuukausi elin aikaa. Todella surullista.

Mutta niille syövillekään ei voi mitään ne tulee kelle tulee ja niitä ei aina huomata ajoissa. Mutta kyllä se aina laittaa mielen matalaksi.

Mutta elämässä on kuitenkin jatkettava eteenpäin oli sitten  minkälaisia vastoinkäymisiä vaan.

Mutta onneksi mulla on ystävät tukena jotka voivat lohjuttaa minua.

Minun mummillehan se on kaikkein vaikeinta kun se on hänen rakkain veli